Mitä tehdä, kun ideat loppuvat?

Joo noh, suklaa tietysti. Ja glögi. Ja sitte kanssa käyn tuolla Harhakuva.org sivustolla ja randomisti kattelen kuvataiteita. On ollu todella inspiroivia maisemakuvia, digitalarttia, posetuksia yms. aina välillä.

Sitten myös luen Tennysonia, Keatsia ja Byronia usein, ja etenki Tennyson on inspiroivaa luettavaa. Meinaan joka riimistä saada jonkun tarinan kasattua xD

"When in doubt - eat more chocolate."

Mä käyn kävelyllä, kuuntelen ihmisten keskusteluja, selailen nettipalstoja, ym.

Välillä pyydän myös, että kaverit kertovat jotain heidän päivästään. Sen pohjalta on hauska lähteä keksimään jotain. :)

"I know there are people who don't read fiction at all, and I find it hard to understand how they can bear to be inside the same head all the time."
-Diane Setterfield

Mä käyn lenkillä tai salilla. Parempaa inspiraationlähdettä en vielä toistaiseksi ole löytänyt. Treenatessa kaikki palaset loksahtaa aina kohdalleen!

Jostain syystä saan aina musiikista mukavasti inspiraatiota. Siis että kuuntelen hetken jotain kappaleita ja niiden lyriikoita. Usein ennenkin olen saanut sanoituksista uusia ideoita ja näkökulmia vanhoihin. Siis kun kuitenkin aika pitkälti kirjoitan hahmojen ajatusten pohjalta ja siitä, mitä hahmoille kulloinkin tapahtuu, niin jotkut lyriikat antavat mukavasti vaihtoehtoisia tapoja tarkastella ihmisyyttä, ajatuksia ja tunnemaailmaa. :D

Kävelylle lähteminen on myös aika hyvä tapa. Kokeiltu on ja kummasti syntyy uusia ideoita heti, kun ei ole pakko. Ehkä jonkinlaiset irtiotot ja rentoutumisharjoitukset ylipäänsä auttavat keksimään jotain uutta. Samoin myönnän avoimesti, että kavereiden kanssa jutteleminen ja heiltä avun kysyminen auttaa. 2007 olin totaalisesti jumissa nanoni kanssa, jolloin joku ystäväni ehdotti uutta hahmoa minulle, ja sain tämän uuden hahmon kautta ajatukset taas kulkemaan. (Lopulta hahmosta itse asiassa tuli yksi päähenkilöistä, joten erittäin hyvä idea oli.)

No... Paheiden orja (ja erittäin täysi-ikäinen!) kun olen, pidän blokin tullessa proosallisesti röökitauon. Tämän jälkeen otan yhden paukun (mitä tahansa lasillisesta viiniä viskiryyppyyn tai karpalovodkacocktailiin) ja katson kirjoitelmaani uudelta kantilta. Saatan napsia suklaata, selata runokirjojani tai harhautua jollekin epämääräiselle nettisivulle.

Mutta täältäkin löytyy apua. "Adopt-a-Plot", "Adopt-a-Side-Plot" ja muut ihmisten foorumille heittämät idearönsyt ovat monesti auttaneet minua uuteen alkuun. Varsinkin nuo "daret" toimivat loistavasti. Ekassa NaNotuksessani käytin juonilaamoja. (Hei, mä kirjoitin kolme sivua pelkästään niistä ja naispäähenkilöstä. Muutama sata sanaa siitäkin tuli...) Juonininjoja en ole vielä tarvinnut, mutta on helpottavaa tietää, että sellainenkin oljenkorsi on olemassa ja hyväksytty.

Hauskasti on tullut ihan erilaisia tapoja saada harmaat aivosolut taas työn touhuun :D

Stopin tullen minä yleensä teen hetken jotain muuta. Syön vähän jotain, keitän kupin teetä, kudon hiukan, siivoan vähän... Vaarallisinta on ruveta surffailemaan, koska sitten eksyn aiheesta täysin ja löydän itseni tunnin päästä facebookista vakoilemasta jotain kerran tavattua kaverin kaveria. Tänä vuonna lupaan itselleni, että marraskuun sijaistoimintoni ovat epädigitaalisia. Esimerkeistäni päätellen mieluiten teen konkreettisesti jotain muuta kuin tietokoneeseen tai kynään ja paperiin liittyvää, kun haluan kirkastaa ajatuksiani.

Mulla ainakin toimi että pistin mp3-soittimen sekoitukselle ja kuuntelin uudestaan ja uudestaan sitä laulua ja vaihdoin tarinaa siihen suuntaan, millainen laulu oli. Siks viime vuonna romaanin alussa päähenkilöt inhosivat toisiaan, mutta rakastuivat niin nopeasti, että hyvä ku kirjottaja edes pysyi perässä. ;)

"Consistency is the last refuge of the unimaginative." -Oscar Wilde
"You can't wait for inspiration. You have to go after it with a club." -Jack London
"The best time for planning a book is while you're doing the dishes." -Agatha Christie

Musiikkiin keskittyminen on ainakin itselläni tehonnut varsin hyvin. Taustalla soi aina musiikki, ja kirjoittaessa siihen ei kovin paljoa keskity, mutta kun tulee blokki niin etsin sillä hetkellä soivien biisien sanoitukset ja lueskelen niitä vähän aikaa samassa tahdissa musiikin kanssa. Tunnelman vaihtaminen syyssadepäivämusiikista (no, tiedättehän te, sellaista synkähköä rokkia, joka kuulostaa hassulta aurinkoisella ilmalla) vaikka disneyn soundtrackeihin toimii myös. :D

Kävelyt, etenkin näin syksyisin, auttavat myös paljon. Tihkusateisella ilmalla ulkona kulkiessa on paljon aikaa ajatella, etenkin kun jättää sekä puhelimen että soittimen kotiin, ja keskittyy tunnustelemaan ilmaa kaikilla viidellä aistillaan. <3

Where was I when I needed myself the most?
~*~

Cups of tea (or other drinks with caffeine) drunk while nanoing: 19
Darepoints received: 13
Words asked & used in text: 27

Ekaa kertaa osallistun nanoon, joten kokemusta tältä saralta ei ole, mutta luultavasti iPodin kuulokkeet korville ja lenkille. Jostain erikoisesta syystä olen myös omaksunut sijaistoiminnoksi siivoamisen.. eli kun blokki tulee, niin pyykkikone päälle, tiskiharja käteen tai imuri hurisemaan.. Toimi joka kerta kouluaikoina, kun kouluhommat alkoi tökkimään.. Luultavasti siis näillä mennään.

He could probably spend five years on a desert island and when a ship landed to rescue him he´d look up from his writing or his guitar and say, "This is not a good time for me to be interrupted." (Olivia Goldsmith: Bad boy)

aika lailla samoja on mitä täällä on jo tullu, eli musiikkia, ihmisten salakuuntelua, iltakävelyitä.. inspikseen saattaa auttaa myös kirjojen lukeminen ja elokuvien katselu, kunhan ei lähde mitään plagioimaan :D itse sain idean yhdistää kolme vanhaa tarinaani yhdeksi erästä nuortenkirjaa lukiessani.. vaikkei aiheet liittyneetkään toisiinsa millään tavalla :D

Itse olen havainnut, että juuri nämä siivoamisen ja lenkkeilemisen kaltaiset fyysiset mutta melko yksinkertaiset sijaistoiminnot ovat parhaita. Niissä ajatus tavallaan lepää, kun ei hirveästi tarvitse pohtia sitä, mikä on tekemässä. Toisaalta myös toiminta ja lenkillä esimerkiksi maisema stimuloivat ajatuksia ja usein lenkillä pääseekin varsinaiseen ideaflow'hun. Lisäisin tosin näiden toimintojen listaan vielä tiskaamisen.

Myös taidelajin vaihtaminen auttaa. Piirtelemällä tai askartelemalla voi saada uusia näkökulmia ja ideoita, samoin kuin musiikistakin, mikä on jo tullutkin esiin. Myös muiden tekstit toimivat inspiraationa. Eivät tosin joka tapauksessa, mutta useimmiten. Ja hieman siihen liittyen, kirjansa selittäminen kaverille ja keskustelu siitä tämän kanssa auttaa myös. Varsinkin, jos kaveri tekee nanoa myös ja keskustelu liikkuu hyvin innostuneissa sfääreissä. :)

Ihan randomisti sitten muistot, esineet, muodot, maisemat, muut ihmiset, unet, yms.

NaNoWriMo 2006: Elthoria Valeriana *failure
NaNoWriMo 2007: Kuoleman kuvia *WINNER!
Nanowrimo 2008: Kadotetut *WNNER!

Minulla parhaiten toimii se että näen ystäviä. He ovat vähintäänkin häröjä tyyppejä, joten heidän puheistaan/eleistään/ilmeistään saa aina paljon ideoita... Monet omat hahmoni ovat saattaneet ryöstää esim. puhetapansa joltakin ystävältäni mm. yksi hahmoistani, tässä tulevassa nanossa, sanoo koko ajan "mielissään". :D Ja se auttaa myös kun ei tarvitse ajatella sitä tekstiä ollenkaan. Voi vain keskittyä hehkuttamaan erinäisiä asioita ystävän kanssa, ja siitä piristyy heti kummastu, ja kirjoittaminen alkaa taas luistaa. Paras ystäväni myöskin on erittäin hyödyllinen, koska hän on todella taitava kirjoittaja, jolloin vaikeissa paikoissa voin kysyä häneltä apua. :)

ITse alan kirjottamaan vaik sit ilman ideaa tämän kanssa:
http://writeordie.drwicked.com/
Se on tosi ilkee sillon ku se alkaa poistaa sanoja :DDDD

Tottakai ideoita voi yrittää kalastella jostain ulkoisista lähteistä, ja kaikki yllä mainitut ovat varmasti toimivia keinoja, mutta kun vuorokauden vaihtumiseen on aikaa kaksi tuntia ja sanamäärästä puuttuu puolitoistatuhatta sanaa, ei ole aikaa etsiä inspiraatiota. Olin pari tuntia sitten melko lailla blokissa tarinani kanssa, siis nimenomaan ideoiden suhteen: ainoa mikä pyöri päässä oli "ää en halua kirjoittaa tätä en keksi mitä tässä tapahtuu seuraavaksi".

Ratkaisu: istuin koneelle ja aloin kirjoittaa. Ehdin kirjoittaa viitisenkymmentä turhaa sanaa, joissa toistin eri sanamuodoilla samaa asiaa, eli sitä, että putkasta poimittu juoppo, laiha nainen, joka ei ole pessyt hiuksiaan viikkoihin ja väsynyt white trash-poika istuvat auton takapenkillä kahden identtisen miehen istuessa etupenkeillä. Sitten keksin yhden asian, mistä he voisivat puhua keskenään. Kirjoittaessani sitä keskustelua, keksin mihin he olivat menossa ja mikä seuraava vakava konflikti on. Alkoi olla kivaakin sen jälkeen kun pääsin kärryille.

Meikäläisen kokemuksen mukaan kirjoittajalla ei ole varaa odotella inspiraatiota työn tekoon sen enempää kuin lääkärillä tai luokanopettajalla tai taksikuskillakaan.

Progress: 84,0%
Death count: 5
Fourth wall broken for a self-critical rant: 15
Out-of-the-blue sex scenes: 2
People appering from a hole in the ceiling unexplained: 1
H2H2 references: 1

"Dare" ja "Adopting" ketjut ovat taivaan lahja nanottajille. Lisäksi haaveilutuokio ja musiikki auttavat kovasti, jos aikaa vain löytyy. Siinä tapauksessa että on kiire, pistää WriteOrDie:in kamikazelle, and the fun may begin.
Lopuksi "mikä olisi pahinta mitä nyt voisi tapahtua" -ajattelutapa toimii jos haluaa tarinaan säpinää.

stop the moviepocalypse: support rising, original movies

Mulla ei ole mitään omaperäistä tähän lisätä, samat avut toimivat mulla niinkuin muillakin.
Kavereilta saa tosiaan hauskoja eleitä, ilmeitä, tapoja ja puheennparsia avuksi omaan nanoon. Itsellä myös tuo musiikki inspiroi nopeampaan ja jouhevanpaan kirjoittamiseen. Ja nuo random-lauseet joita kuulee ohikulkevilta ihmisiltä tai vaikka telkusta/radiosta toimivat mulla. Käytän ne usein täysin asiayhteydestä irrotettuina lauseina joita omat henkilöhahmoni käyttävät sitten omassa puheessaan. Mun koko kirjahan lähti liikkeelle sellaisella kommentilla jonka joku nuori pari lausahti edessäni elokuvateatterissa kun olin katsomassa Distric 9:ä:)

"Onko tuo se? Näyttää helvetiltä?" – Alfred Bester

http://www.distractionbeast.com/brainstormer.swf

Tai sitten menen kävelylle lähimetsään, josta löydän aina inspiraatiota eeppisiin taistelukohtauksiin. :|

Lol apua.

Mulla myös paras "inspiraatio" tulee ihan vaan siitä, että pakottaa itsensä hakkaamaan näytölle edes jotain.

Varsinkin nanossa ratkaisun avain on lähes aina sama - hahmot alkavat syödä. Siitä saa yllättävän paljon sanoja, kun kuvailee niitä safkoja ja mitä mieltä porukka niistä on, ja sitten voi vaikka pohtia sitä, miksi juuri tätä ruokaa on valmistettu, jne. Ja jotenkin siinä sitten pääsee takaisin kiinni itse asiaan. Jos taas tilanne on ruokailemiseen mahdoton, joku ainakin alkaa miettiä ruokaa :D

Tästä oli jo paljon apuja :) ja itselläni on vähän samankaltainen systeemi jaettavaksi. http://fictiongen.boxofjunk.ws/

Muita inspiraationlähteitä on tosiaan nuo dare -jutut sekä täällä omassa luolassani istuminen kynttilänvalossa musiikkia kuunnellen ja joulusuklaata ajatellen. Koska seinät (ja melkein kaikki muutkin pinnat) on täytetty "taiteella" ja taiteella, niin välillä on melkein helppo inspiroitua.

Tänään tuli ihanin inspiraationlähde pitkään aikaan:

Olin koululla kavereiden kanssa harjottelemassa joululauluja esitystä varten. Aloin just soittaa yhtä laulua pianolla, kun satuin kattomaan ikkunasta ulos. Siellä satoi lunta! Ei siis mitään tiskirättejä, vaan ihan ehtaa lunta! Ihasteltiin siinä hetki sitä, että lumisade alkoi heti ku aloin soittaa. Oli ihanaa kävellä kotiin tiheessä lumisateessa, vaikka vähän kastuinkin. <3 Sain taas inspiraation kirjoittaa joulutarinaani. :) Hyvä mieli.

"Consistency is the last refuge of the unimaginative." -Oscar Wilde
"You can't wait for inspiration. You have to go after it with a club." -Jack London
"The best time for planning a book is while you're doing the dishes." -Agatha Christie