Excerpt: Horjuva Sirkus

LXXXIX

Kisua pelotti ihan kauheasti. Hän puristi tiukasti Donnaa niskan takaa ja värisi kun Donna hiipi Liljan perässä hämäränpimeää käytävää pitkin. Omituisen tyhjää ja hiljaista käytävää, ei vartijan vartijaa näkyvissä, ei edessä eikä takana. Hän tiukensi otettaan vielä vähän, kiipesi lähemmäs ja kiinnemmäs Donnaan kun tämä äkkiä pysähtyi ja yskäisi.
"Kisukulta, jos puristat noin kovasti minä pyörryn", Donna kähisi ja Kisu punastui, luimisti korvansa ja hellitti otettaan sen mitä uskalsi pelkäämättä putoavansa kyydistä. Tunsi olonsa varsin typeräksi ja lapselliseksi, eikä hänen oloaan helpottanut yhtään se miten Lilja mulkaisi heitä olkansa ylitse ja huitoi olemaan hiljempaa.
"Anteeksi", hän kuiskasi hiljaa ihan Donnan korvassa kiinni. Donna mumisi että ei se mitään, silitti hänen hiuksiaan hajamielisesti ja paransi otettaan hänestä. Kisu roikkui kyydissä parhaansa mukaan ja katsoi Liljaa, miten se liikkui kuin varjo, yhtä keveänä ja vielä äänettömämmin. Eikä hän voinut olla ihmettelemättä, miten yleensä niin kaiken huomion keskipisteenä olemista vaativa Lilja saattoi olla niin vaivattoman oloisesti niin huomiota herättämätön. Jos hän ei olisi tiennyt katsoa Liljaa hän ei olisi varmaan huomannut sitä vaikka se hiipi aivan heidän edessään ja silmiensä alla. Tuoksukin tuntui vaimenneen, hän huomasi, nuuhki varmuuden vuoksi ilmaa vielä erikseen, tarkemmin. Ei, hän ei haistanut sitä lainkaan. Kaikki kukkaset ja kahvi ja suklaa ja kirsikat ja myski ja sellaiset olivat poissa, tilalla oli pelkkä kellarikäytävän lievästi ummehtunut ilma.