Miksi kirjoitat 50 000 sanan romaanin kuukaudessa? Mikä sinua motivoi ja inspiroi?
Kirjoitatko, koska yksinkertaisesti haluat kertoa mielessäsi olevan tarinan? Tahdotko saada kerrankin jonkin suuremman kirjallisen työn valmiiksi? Yritätkö parantaa kielitaitoasi? Löitkö vetoa kaverin kanssa? Onko tämä vuotuinen perinne, jota et missään nimessä halua jättää väliin, vai osallistutko ensimmäistä kertaa? Haaveiletko kenties romaanin julkaisemisesta ja kirjailijana työskentelemisestä? Oletko ihastunut Nanowrimon laajuuteen ja kansainvälisyyteen? Onko romaanin kirjoittaminen viihdettä ja ajanvietettä rankan työn sijaan?
-----
Minulle tämä on ensimmäinen kerta, kun osallistun Nanowrimoon. Ennen en voinut ymmärtää "quantity over quality" -ajatusta, mikä tuntui minusta järjettömältä. Nyt tämä ajatus on oikeastaan yksi Nanowrimon parhaista puolista: On pakko kirjoittaa tietty määrä joka päivä, eikä aikaa jää muokkaamiselle. On pakko oppia sietämään epätäydellistä tekstiä.
Haluan myös saada pitkästä aikaa jotain kunnolla valmiiksi, sillä viimeisimmän valmiiksi tulleen romaanin kirjoitin muutama vuosi sitten, mikä on liian pitkä aika. Tavoitteenani on julkaista tämä romaani. Pelkillä romaaneilla tuskin voin tulla vielä vuosikausiin (jos myöhemminkään) toimeen, eikä se olekaan tavoitteenani tällä hetkellä - haluan vain kirjoittaa kirjoja, joita toivottavasti joku haluaa lukea. :-)
----------
2007 - My first year doing Nano, writing in Finnish.
100,693 / 50,000
Nov 10, 2007 - 12 35
Enpä taida tavoitella muuta kuin, että jaksan loppuun ja niiku "ylitän itseni" ja kun tämän homman jaksaa niin sen jälkeen jaksaa vaikka mitä. Mitä tulee roskaromaaniini jota suollan niiku sylki suuhun tuo niin kun on nää "kisat" ohi tuskin enää kosken koko tekeleeseen! Tulkoon todetuksi , että näitten "kisojen" aikana pääsin röökistä eroon!! Ja mitäs meinaa oikein "chick lit"??
50,056 / 50,000
Nov 10, 2007 - 14 50
Olen viime vuosina ollut todella laiska kirjoittamaan. Joskus 15-kesäisenä saattoi tulla helposti monta tuhatta sanaa päivässä, mutta nykyään hyvä jos jaksan kirjoittaa sen verran kuukaudessa. Ideoita kuitenkin pukkaa tasaiseen tahtiin, ja käytänkin NaNoWriMoa yksinkertaisesti tekosyynä, jonka avulla saan edes yhden niistä kirjoitettua.
Kirjoitan fanficcia, joten olen liikkeellä ihan vain harrastusmielellä. Jos saan valmiiksi jotain luettavaa, pistän sen tietysti aiheesta kiinnostuneiden luettavaksi.
50,028 / 50,000
Nov 11, 2007 - 02 45
Yritän saada kirjoitusteni tason nousemaan tämän kautta. En vain ymmärrä miten tämä auttaa, koska nopeasti kirjoittamalla tulee aika huonoa tekstiä. Ja paljon kirjoitusvirheitä.
Ehkä kanssa kyllästyisin kliseisiin sillä tavalla, etten näkisi niitä kirjoituksissani enäää tämän jälkeen.
1,457 / 50,000
Nov 11, 2007 - 03 14
Kirjoittaminen itsessään on ihan mukavaa. Flunssa on sotkenut koko sopan, mutt mukana heilutaan. Säästä siis nekin vähäiset hetken kirjoittamiseen ja sanoihin. Voikaa te hyvin.
50,133 / 50,000
Nov 11, 2007 - 04 07
Varmaan tärkeimpänä on se, että marraskuussa saan itse asiassa kirjoitettua. Olen muuten turhan laiska istumaan koneen ääreen ja kirjoittamaan jotain muutakin kuin blogitekstiä tai foorumiviestiä. Minä olen kanssa viehtynyt siihen, että tekstin tasolla ei ole mitään merkitystä - ei sillä, että sitä tulisi kauheasti mietittyä muulloinkaan, mutta silti se on jotenkin vapauttavaa.
Ja NaNossa on jonkinlainen oma tunnelmansa, jota odotin ihan kauheasti koko vuoden ajan, ja lokakuun alussa oli ihan mahtavaa päästä lukemaan uuden vuoden foorumia ja päästä jotenkin siihen fiilikseen kiinni. Kokeiltiin tuossa lokakuussa yhtä pienempää kirjoitushaastetta, mutta sen tekemisen into ei ollut lähelläkään samalla tasolla kuin nyt. Kai se laajuuskin viehättää, se että tämä ei ole nyt vain minun oma päänsärkyni vaan hurjan monen muunkin.
----------Screnzy '07: Sopulintyrkkääjät - The Lemming Conspiracy (won)
+ the award for Best Use of Cute Photos of Lemmings
Blogging the adventure
59,415 / 50,000
Nov 11, 2007 - 04 23
Katsotaanpa jääkö tämä omalaatuisimmaksi vastaukseksi. Eli "seuraavan sukupolven" (mitä ihmettä se sitten tarkoittaakaan) Commodore 64-pelin tekemistä olen miettinyt jo parin vuoden ajan, mutta ongelmana ovat olleet juoni/skenaarioyritelmät, jotka yksi toisensa jälkeen osoittautuivat huonoiksi, tai hyvin huonoiksi. Edellisistä peleistä ei voi enää jatkaa, kun viimeisimpään tuli ladattua sen verran vaihtoehtoiset/haarautuvat juonenkulut, ettei siitä pahemmin pystyisi, eikä haluaisikaan.
Oman perseen potkimista tässä siis harrastetaan, että jos tämän kautta tulisi viimein jotain käyttökelpoista. Peliadaptoitavuutta en tosin tarinassa suoraan mieti, annan sen mennä, miten parhaalta tuntuu. Ja samalla tietysti teen kunniaa omille suosikeille action-genressä yrittämällä peitota heidät kuvitteellisten ulosvedettyjen hylsyjen ja yhden lauseen (tai yhden sanan) kappaleiden määrässä :)
13,022 / 50,000
Nov 11, 2007 - 12 49
Mulla on aina ollut ongelmana saada tekstiin pituutta, novellit jää väkisin pariin sivuun ja tuntuu että tarinaa ei riitä. Ja se pidempi tarina, joka jo vuosia on kummitellut pääkopassa, ei ole uskaltautunut paperille. Koskaan ennen ei ole ollut aikaa osallistua NaNoWriMoon, ja kun nyt kerrankin on, mä ajattelin raahata sen tarinan vaikka potkivana ja kirkuvana esiin. Muutama eka päivä meni tosi huonosti, kun ei meinannut saada sitä sisäistä editoria hiljennettyä, mutta nyt mä olen päässyt siihen 'vankeja ei oteta, taakse ei katsota' fiilikseen, ja vihdoin sanoja on alkanut syntyä. Päähenkilöt ja juoni on hahmottunut, ja nyt alkaa tuntua, et vaikka teksti onkin tässä vaiheessa kamalaa, 50000 sanaa on mahdollista ja editoimalla tästä voi saada ihan siedettävän omakustanteen. ;)
----------www.postcrossing.com
50,060 / 50,000
Nov 14, 2007 - 10 33
Minua houkutteli se lukemani NaNo-intro tuolla jossakin etusivuilla. Siinähän todettiin jotakin tämänsuuntaista, että kun tällä tyylillä kirjoittaa, niin löytää sen oven omasta päästään jonka kautta vaikka minkänäköistä tarinaa ja populaa alkaa lappaamaan sisään. Aiemmat kirjoitusharjoitukseni ovat olleet aina aika lyhyitä, lähinnä runoja ja pieniä tarinoita, en ole koskaan varsinaisesti kokenut sitä paljon kohuttua "flow´ta". Nyt onkin sitten ollut ihan oma maailmansa kirjoittaa pidempää tarinaa.
Tuli myös jonkinlainen itselle näyttämisen tarve: tuo 50K tuntui ihan hullulta, joltakin sellaiselta mitä tekevät kaikki minua tehokkaammat, fiksummat, enemmän mielikuvitusta omaavammat, luovemmat jne. ihmiset. Tuli sellainen olo, että prkl näytän itselleni!
Ikä ja elämäntilanne varmaan tekevät sen, että jos tämäntyyppistä haluaa tehdä, niin se vaatii sitoutumista ja tahtoa mennä läpi harmaan kiven. Toisaalta en todellakaan suhtaudu tähän kovin ryppyotsaisesti ja olen nauranut tekstilleni monta kertaa varsin hersyvästi, sen verran karseata se on (Barbara Cartland meets Erätulilla tai vast. =) Siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi tuntuu, että olen saavuttanut jotakin ihan uutta omassa kirjoittamisessani joka motivoi jatkamaan ja etsimään omaa tietä (harrastaja)kirjoittajana edelleenkin.
3,531 / 50,000
Nov 14, 2007 - 13 50
Minulla päätavoitteena oli oikeastaan yrittää, josko tämä auttaisi minua saamaan kirjoituskykyni takaisin. Kun en ole puoleen vuoteen pystynyt kirjoittamaan oikeastaan mitään, varsinkaan kunnon tekstiä, ja sen takia ehdin jo koulussa muutaman äidinkielen kurssinkin joutua keskeyttämään. Ei vain se kirjoittaminen suju muuten kuin hyvin harvinaisilla hetkillä.
Eli tavoite oli se, että "jos pystyn kirjoittamaan viisikymmentä tuhatta sanaa potaskaa kuussa, niin kyllä sitä onnistuu kirjoittamaan kunnollistakin tekstiä parissa vuodessa".
Ikävä kyllä näyttää siltä, ettei tästäkään ollut apua. Alkuun lähti kyllä hyvin käyntiin, mutta sitten jäi nano jumiin enkä vain pysty jatkamaan tarinaa... Huoh.
----------"Never insult a writer - you might end up being immortalized in a way you probably would not appreciate..."
50,000 / 50,000
Nov 15, 2007 - 14 12
Syitä on monta, jotkin niistä on mainittu ja joitain ehkä ei. On hankala sanoa, mihin tärkeysjärjestykseen nämä syyt voisi laittaa, joten olkoot epäjärjestyksessä.
1) tarinoiminen on kivaa
2) sisäinen tutkiskelu on kivaa
3) psykologia on suhteellisen mielenkiintoista, kun siihen ei sotketa muita ihmisiä
4) haluan oppia kirjoittamaan paremmin (joo, ihan kuin se olisi mahdollista :D)
5) en yhtäkkiä unohda englantia tai suomea (suomea pääsi unohtumaan, kun kirjoitin melkein vuoden pelkästään englanniksi, mutta onneksi se korjaantui parin luvun käännöstyöllä)
6) haluan kirjoittaa enemmän, koska olen aivan hiton harvasanainen ja epäkuvaileva
7) perinnettä ei voi kieltää (toinen vuosi menossa)
8) asioiden, maailmojen ja hahmojen luominen on kerrassaan hienoa
9) asioiden, maailmojen ja hahmojen kehittäminen ja tutkiskelu on myös upeaa
Toisaalta
1) asetin vieläkin itselleni "realistisemman" tavoitteen (15000; 3,33:lla kertomisen ansiosta sanamääräni on täysi), koska en usko kykeneväni kirjoittamaan niin paljoa enkä halua masentua
2) asetin tavoitteen liian alas, kuitenkin enimmäkseen epähuomiossa
3) harrastan silti hemmetinmoista editointia, koska tarina ei suju jos en tiedä mitä on ollut ja mitä ei ja jos tosiasiat ovat ristiriidassa
4) en silti onnistu lopettamaan tarinaa :D (no, ainakaan vielä, ehkä ensi vuonna...)
50,505 / 50,000
Nov 16, 2007 - 06 48
Mitäkö tavoittelen? Enpä ole oikeastaan miettinyt. No, mietitään sitten nyt.
Ensimmäistä kertaa kuulin NaNosta viime vuonna yhdeltä samalla nettifoorumilla pyörivältä tyypiltä. Koska olin jo muutaman vuoden verran harrastanut raapustelemista ja minulla oli jonkinlainen tahmeasti etenevä fantasiakirjanrepale työn alla, lähdin mukaan, tosin vasta silloin, kun puolet marraskuusta oli jo kulunut. (Hölmöä, eikö? Varsinkin, kun ottaa huomioon urakan massiivisuuden, vaikka aikaa olisikin kokonainen kuukausi.) Niin, eli siis kuvittelin tarinani edistyvän huomattavasti NaNon ansiosta. Valitettavasti olin tosin väärässä, jäi minule tosin käteen muutama tuhat sanaa ja taito käyttää wordin sanalaskuria.
Kun siis kerran olin kirjautunut, tuli sähköpostiini NaNosta muistutavia viestejä koko vuoden ajan. Niinpä tänä samaisena vuonna , kun maaraskuu lähestyi, muistin NaNon. Minulla sattui jälleen olevan päässäni jonkinlaisen romaani-idean raakile, jota en muiden kireiden ja yleisen saamattomuuden takia ollut vielä saanut riviäkään näytölle. Huomasin tietenkin tilaisuuteni tulleen ja lähdin jälleen mukaan.
Sitten tuli taas takaiskuja, eli unohdin koko homman kotimaanmatkailun ja koulukiireiden takia. Kun marraskuuta oli kulunut jo reilu viikko, muistin NaNon ja romaani-ideani. Tarkalleen viikko sitten aloitin lopulta kirjoitamisen. Ja näin "pitkällä" jo ollaan. No, minusta kuitenkin melko hyvä tulos viikossa, kun otetaan huomioon kaikki se aika, jonka olen viettänyt jossain muualla kuin kotini seinien sisällä ja läppärini läheisyydessä. Sekä tietysti se aika, jonka olen viettänyt kotini seinien sisäpuolella, mutta erossa läppäristäni kaiken muun tekemisen takia.
Täytyypä nyt kuitenkin sanoa, että olen tainnut viimeinkin tavoittaa NaNon upean tunnelman ja innostua toden teolla. Kirjoittaminen on ihanaa, on niin vapauttavaa kirjoittaa ajattelematta mitään itsekriittisyyteen verrattavaa, upota vain tarinaan. Tietysti joskus tulee sellainen tunne, että teksti on pelkkää kakkaa, mutta se on voitettava ja jatkettava vain kirjoittamista. Kuten täällä aika usein sanotaan, editoimisen vuoro koittaa joulukuussa. Sanamäärästäni, tai lähinnä sen pienuudesta, onkin tullut minulle pakkomielle. Tahtoo hall of famelle! Ja vaikka en onnistuisikaan, tämä tunne on upea. Takuulla minulle jää tästä marraskuusta käteen muutakin kuin muutaman tuhat sanaa ja taito käyttää sanalaskuria. Ainakin minulle jää into kirjoittaa, kirjoittaa, kirjoittaa, kirjoittaa.
Hauskoja kirjoitushetkiä kaikille!
----------Because anyone can be a writer
NaNoWriMo 2006: Elthoria Valeriana *failure
NaNoWriMo 2007: Kuoleman kuvia *WINNER!
50,951 / 50,000
Nov 16, 2007 - 07 09
Syy miksi taas jo neljättä vuotta tähän lähdin mukaan on enimmäkseen se, että moni kaveri ulkomailla tekee myös ja heidän kanssa on hauska yhdessä panikoida ja kilpailla. Viime vuoden onnistuminen oli mahtavaa ja sekin inspiroi tämän vuoden tarinan kirjoittamiseen. Tästä on tullut perinne. Mitä olisikaan marraskuu ilman sormien kramppailua ja pään sekaisin olemista kaikista juonenkäänteistä? Minulla on myös tämä ainainen haave olla joskus ihan julkaistu kirjailija mutta siihen on vielä pitkä matka.
----------- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
2004: She ~ failure
2005: Escape ~ failure
2006: When Luck Runs Out ~ WINNER!
2006: Blade Cuts Deep ~ Woot!! I did it!
50,248 / 50,000
Nov 17, 2007 - 13 33
Pieni on kaunista (kuten 250 sivuinen tiiviisti kirjoitettu käyttöjärjestelmien luentomoniste aloitti) ja niin on myös vastaukseni:
Avatakseni sanahanan.
Tulee ainakin kirjoitettua. Olen niin hidas, että minulle tämä on kyllä aivan täysipäiväistä työtä...
50,208 / 50,000
Nov 18, 2007 - 04 49
Ensimmäistä vuotta mukana, ja suurin syy osallistumiseen oli se, että saisin ihan oikeasti jotakin kirjoitettua. Kirjoittaminen on aina ollut todella tärkeä osa elämääni, ja ihan jäissä alkukesästä saakka - mikä on sitten aikaansaanut ahdistuneen ja levottoman olon. Päätin ryhtyä tähän, että pääsisin tästä jumituksesta eroon, ja ihan hyvin se tähän saakka tuntuu toimineen - ainakin olisi kauheasti intoa kirjoittaa jotakin "oikeaakin", minun nanoni on niin hirvittävää, etten sitä oikeaksi tekstiksi laske.
Joskus minusta ehkä tulisi ihan oikea kirjailija.
----------vain pimeässä puhutaan tärkeästä
4,026 / 50,000
Nov 19, 2007 - 13 44
Minulle kirjoittaminen on vain niin mukava tapa purkaa ajatuksia että tämä nano-wrimo tuntuu sopivalta ponnahduslaudalta aloittamiseen. 50.000 sanaa on kuitenkin liikaa, edellinen juttuni valmistui ehkä vasta seuraavana keväänä ja viimeistelin sitä vielä syksyllä leikaten rönsyjä ja korjaillen kirjoitus- ja ajatusvirheitä.
Nyt aloitin yhdestä mielessäni olleesta aiheesta, mutta huomasin, etten voikaan kirjoittaa, kun ei ole käytännön kokemusta juuri siitä. Eli vaihdoin satuiluksi. Tiedän että tarina valmistuu joskus, kiva kirjoitella! :-)
88,823 / 50,000
Nov 20, 2007 - 00 23
hyvä Hilja. Jaan kanssasi viimeisen lauseesi.
----------Minäkin haluan kirjoittaa ja toivon että joku haluaisi tekstejäni lukea..( ja myös kustantaa :) )
Ulla Welin
50,457 / 50,000
Nov 20, 2007 - 13 49
Tavoitteenani oli jo 15-16-vuotiaana se, että (viimeistään) 30-vuotiaana olisin kirjoittanut kirjan. Viimeinen mahdollisuus siihen, ensi vuonna olen jo 31... :P
----------"More than machinery we need humanity." -Charlie Chaplin-
50,160 / 50,000
Nov 20, 2007 - 14 19
Mulle tavoitteena oli ylipäätään katsoa, onnistuuko näin pitkän jutun kirjoittaminen alkuunkaan, Olen pysynyt suunnitelmassa eli kerron yhtä tarinaa, tosin aika polveilevasti. Ja tässä vaiheesa voin sanoa ,että olen yllättänyt itseni, kirjoitus etenee tasaisesti ja tekstiä syntyy - tosin kyljet ovat kipeytyneet ehkä huonosta kirjoitusasennosta, ja kun työpäivän jälkeen odottelen, että muut menevät nukkumaan ja sitten aloitan tässä jäykäsä asennossa istumisen. Olen saanut maistaa mitä kirjoittaminen olisi!
Tavoite on jo tavallaan siis saavutettu. Voi olla että ihan loppukuussa en psyty enää kirjoittamaan työesteiden vuoksi ja tuo 50000 ei täyty.
Mutta vaikka olenkin aloitteleva kirjoittaja, niin luulen, että otan tämän tekstin jatkotyöstöön. Siitä tulee tarina, jolla on alku ja loppu, ja otan varmasti jossain vaiheessa ainakin printin siitä ja luetutan sen lähipiirillä. Eli vien tän prosessin loppuun tavallaan. Mutta pelkään, ettei se ole kovinkaan kiinnostava mitenkään laajemmin. Se on aika lailla tavallisesta elämästä, naisen elämästä tänä päivänä.
----------- - -
34,005 / 50,000
Nov 25, 2007 - 10 38
Käy katsomassa täällä:
http://plaza.fi/ellit/kulttuuri-ja-viihde/kulttuuri-kirjat/chick-lit-kev...
ja täällä:
http://k.ellila.vuodatus.net/blog/482307
ja täällä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Chick_lit
Hyvä, Hubertus! Päästi irti tupakasta!!
----------Jeeee!!!!
Terveisin/Regards
Christine
http://www.ukir.info
"Gotta love fiction - if there's someone you dislike you can always kill 'em off in chapter three. :) "
50,023 / 50,000
Nov 25, 2007 - 12 26
Haluan ylittää itseni ja nujertaa perfektionismini, joka on aiemmin estänyt minua kirjoittamasta mitään. Koko pienen ikäni olen kehitellyt kaikenlaisia tarinoita, mutta en ole yhtäkään saanut kirjoitettua (tai pikemminkin piirrettyä, koska haluaisin toteuttaa ne sarjakuvina).
Tähän mennessä olen kyllä hämmästyttänyt itseni jo moneen kertaan. Näinkin pitkälle olen päässyt, vaikka tämä kuu on ollut hirveän kiireinen ja viikolla olen ehtinyt kirjoittaa tosi vähän. Koulu ja työt, huoh.
Ihan kamala tekelehän tämä on, mutta kivaa on ollut tätä kirjoittaessa. Aluksi yritin tehdä siitä ns. järkevän tarinan, mutta lopulta annoin periksi ja rupesin rellestämään kliseisillä sivuhahmoilla...
Ehkä tämän jälkeen voin palata vähän reippaammin mielin sen tärkeimmän tarinani kimppuun. :)
0 / 50,000
Jun 27, 2008 - 10 54
Vastaan, vaikka aihe onkin jo aika vanha ja uuteen Nanowrimoon on vielä aikaa. Hmm.. haluan kai jotenkin ylittää itseni, todistaa itselleni että pystyn siihen, kirjoittamaan ainakin 50 000 sanaa kuukaudessa. Yleensä aina olen kirjoittanut ilman aikatauluja, joitakin kirjoituksia olen hionut vuosien varrella vaikka kuinka, osa on jäänyt kesken. Joten nyt yritän kerrankin saada jotain kireällä aikataululla valmiiksi asti.