Millä kielellä kirjoitatte?

Yleensä vaan kirjotan englanniks, se vaan tulee automaattisesti. Muutaman kerran oon kokeillu suomeks kirjottamista mutta eihän siitä tahtonut mitään tulla. Päädyin kirjottamaan tarinan alun uudelleen englanniks ja siitä tulikin paljon pitempi ja tarinan kulku oli paljon luontevampaa. Että näin täällä... kai se suomikin sujuisi jos sitä jaksais kirjottaa sillä kielellä tarinaa muutenkin kun vaan kerran viidessä vuodessa tjtn.
Elikkä mun kohdalla ei niinkään ristiriitaa ole. Suurin osa ihmisistä jotka välttämättä haluaa mun juttuja lukea ei edes osaa suomea, joten se siitä. :P Sanosin että kannattaa valita se kieli joka sopii omaan tilanteeseen parhaiten. Tunnetko esim. monta ihmistä jotka haluaa lukea sun tuotoksia mutta ei osaa englantia/suomea?

The Otherworld

Kirjoitan englanniksi. Mulle toi oli oikeastaan itsestään selvyys, koska englanti on mulla ehkä vähän vahvempi kieli ja se tulee luontevammin, vaikka asunkin Suomessa. Asuin lapsena USA:ssa ja sen jälkeen englannista on tullut se kieli millä ajattelen ja kirjoitan. En myöskään tykkää kirjoittaa suomeksi. Se, mitä kirjoitan suomeksi, ei ole läheskään yhtä hyvää kun mitä kirjoitan englanniksi.

Suosittelen että kirjoitat sillä kielellä mikä sujuu paremmin. NaNo:ssa on kuitenkin vain kuukausi aikaa, eli jos kirjoitat kielellä joka on sulle vaikeaa ja joudut miettimään tosi pitkään miten jonkun yksittäisen asian voisi sanoa parhaiten, sitä aikaa menee vähän niinku hukkaan.

"I know there are people who don't read fiction at all, and I find it hard to understand how they can bear to be inside the same head all the time."
-Diane Setterfield

Jee kiitos vastauksista.

Se vaikea kysymys onkin juuri tuo; kumpi kieli on vahvempi? Kirjoitan tällä hetkellä enemmän suomeksi kuin englanniksi, tosin molempia tapahtuu. Ymmärrän todellakin mitä tarkoitatte sillä, että "englanti kuulostaa paremmalta", mutta luulen/uskon, että se johtuu lähinnä siitä, että suurin osa siitä, mitä me luemme, on englanniksi tai alun perin englanniksi. Suomeksikin voi kirjoittaa hyvin ja jopa tyylikkäästi, mutta minä ainakin olen lukenut tosi vähän hyvää suomenkielistä tekstiä, josta voisi ottaa vaikutteita. (Mika Waltari, anyone? Ihanaa tekstiä.)

Okei, suomenkielinen dialogi on todella vaikea saada kuulostamaan hyvältä, ja englanninkieliselle tekstille löytyy paljon enemmän lukijoita. Mutta suomen kielellä voi tehdä paljon temppuja, joita englanniksi ei voi. Esimerkiksi yhdyssanahirviöt. Sijamuotojen luova käyttö. Merkityksen muuttaminen sanajärjestystä muokkaamalla. Liitepartikkeleilla leikkiminen. Verbimuodoilla pelleily. (Kääntyä, käännyttää, kääntyillä, käännyskennellä. Okei, se ei ehkä ole oikea sana, mutta ainahan omia verbimuotoja voi keksiä, eikö niin?)

Ja sitä paitsi suomen kieli kuolee sukupuuttoon, jos ei kukaan todista, että sillä voi Kirjoittaa Hyvin.

Progress: 84,0%
Death count: 5
Fourth wall broken for a self-critical rant: 15
Out-of-the-blue sex scenes: 2
People appering from a hole in the ceiling unexplained: 1
H2H2 references: 1

Nyt kun olen (melkein) päättänyt kirjoittaa runomuodossa, kirjoitan ehdottomasti suomeksi. Ei tulisi englanniksi yhtään mitään. Vielä kun keksisi, minkä tavoitteen asetan itselleni, sillä 50 000 sanaa runomuodossa suomeksi on minulle mahdoton yhtälö. Olen pikkuisen kateellinen muilla kielillä kirjoittaville prepositioista ja artikkeleista.

Proud to be a NaNo rebel

2007: Fail
2008: Fail
2009: well, third time's the charm, right?

lorena, oletko ihan varma, että haluat käyttää yhdyssanahirviöitä Nanossa? :P

Kirjoitan englanniksi. Olen tottunut viime vuosina kirjoittamaan fiktiota enlanniksi ja olen myös aika aktiivisesti nano keskusteluissa mukana yhdellä englanninkielisellä forumilla, joten siellä on kiva jakaa pieniä pätkiä romaanista ja saada palautetta eri asioista. Se olisi vähän hankalaa suomenkielisellä tekstillä.

Minulla kysymys olisi myös ehkä enemmän ruotsista tai englannista, koska olen kaksikielinen ja olen käynyt koulut (paitsi yliopistoa) ruotsiksi, eli suomeksi olen lähinnä kirjoittanut enemmänkin tieteellistä tekstiä. Olen myös aina lukenut enemmän kaunokirjallisuutta ruotsiksi (ja nykyään myös englanniksi), niin se kirjallinen kieli ei ole tullut niin tutuksi muuta kuin lasten ja nuorten kirjoissa joskus (joista suuri osa oli käännöksiä). Tavallaan olisi kiva kirjoittaa ruotsiksi välillä, kun tuntuu, että se ruostuukin käytön puutteessa kun liikun enemmän suomenkielisissä piireissä nykyään, mutta ehkä sitten joku toinen (hitaampaan tahtiin etenevä?) projekti. Silti se tuntuu minusta fiktion kielenä tutummalta edelleen kuin suomi.

Eli englanti tänä vuonna ja sama se ole kahtena edellisenä. Viime vuonna kyllä painin pitkään tämän kielikysymyksen kanssa ja harkitsin kai kaikkia kolmea vuorollaan. Tällä kertaa valinta vaan oli jotenkin selvä.

Suomeksi meikä. Olen vakuuttunut siitä, että vaikka englannin kieli sujuukin minulta arkikäytössä erinomaisesti ja luen paljon englanniksi, en tule koskaan tavoittamaan sellaista kielellistä osaamista englanniksi jota hyvä kirjallisuus vaatii. Monesti oma teksti nimenomaan vain vaikuttaa hienommalta englanniksi, ja jos sen lykkää natiiville luettavaksi, niin hupsistakeikkaa eipäs ollutkaan niin hieno.

Suomeksi, ehdottomasti. Rakastan sanoja ja haluan käyttää niitä hyvin. Ja onhan siinä mukavasti enemmän haastettakin ilman prepositioita ja artikkeleita.

(Tää ei oo si virallinen kanta tai mitään vaan meikän oma mielipide. :D Kirjottakaa vaikka kiinaksi jos siltä tuntuu, pääasia että kirjoitatte!)

Nano09: Juoksijat
Nano08: Horjuva sirkus (50138 words)
Nano07: Horjuva sirkus (50010 words or so)
Nano06: Horjuva sirkus (50001 words)

Let's encourage him until he hurts himself!

Englanniksi. Tulee sanamäärät kokoon nopeammin. Teoreettinen lukijakunta on myös suurempi, jos nyt saan aikaiseksi mitään, mitä sietäisi esitellä julkisesti. Harjoitustakaan ei varsinaisesti tarvitse kun suomeksi tulee kirjoitettua niin paljon muutenkin.

Englanniksi pienemmän itsekritiikin takia, ja ettei tarvitse alkaa kaivamaan esiin suomennoksia aseteknologisille ym. termeille :)

Suomeksi kirjoitan. Englantiakin osaan ihan hyvin, mutta kuitenkin suomeksi on helpompi kirjoittaa. En oikeastaan ole tainnut kirjoittaa mitään tarinoita englanniksi, varmaan pitäisi. Mutta ehkäpä NaNo ei kuitenkaan ole sopiva hetki kokeilla sitä.. Uskon, että sen 50 000 sanaa kuukaudessa saan paremmin kirjoitettua suomeksi kuin englanniksi, koska englanniksi kirjoittaessa täytyy enemmän miettiä kielioppijuttuja ja sanoja ja selailla sanakirjoja jne. Ja NaNoa kirjoittaessa voi muutenkin aika käydä vähiin niin en kaipaa siihen yhtään ylimääräisiä "hidasteita".. :D

Meinaan kirjoittaa suomeksi. Ja ajatus pelottaa; en oo kirjottanu suomeksi proosaa moneen vuoteen. Lisäksi se ystäväni, joka suostutteli mut ottamaan osaa Nanoon, ei osaa lainkaan suomea eikä siis voi lukea juttuani, joten sain hänenkin vihansa niskoilleni ilmoittaessani, että kirjoitan suomeksi.

Lähinnä päädyin suomeen (vähän vastentahtoisesti kylläkin) haastaakseni itseni kirjoittajana ja pitääkseni huolen siitä, että vielä kykenen kirjoittamaan suomeksi kaikkien niiden englanninkielisten novellien ja novellojen ja runojen jälkeen... Ja tietysti onhan tämä hyvää harjoitusta kevään äikän ylppäreitä varten.

One typo can change everything.

Suomeksi.

Juuri tuo. :)

Nykyään vielä kun käytännössä kaiken lukeekin englanniksi, niin pakkohan sitä on edes kirjoittamisessa pysyä uskollisena omalle kielelleen. Englantikin kyllä houkuttelisi monella tapaa, mutta kaipa sitä täytyy pitää äidinkielensä hengissä. Englanti on myös upea kieli, mutta vaikka omiin korviin hienolta ja luontevalta kuulostavaa tekstiä ehkä saisinkin aikaan, niin en kuitenkaan voisi toivoa hallitsevani sitä sillä tapaa kuin natiivit. Olisi masentavaa kuvitella, miten joku oikeasti englantia mestarillisesti osaava lukisi räpellykseni ja miten siitä loistaisi läpi, että englanti ei kuitenkaan ole oma kieleni. Suomeksi kirjoittaessa voi ainakin lohduttautua sillä, että jotenkin kokee oikeudekseen käsitellä omaa kieltään miten haluaa.

Suomessa tietysti huolestuttaa aina myös vähän se, että kun lukee niin hirveän vähän suomeksi enää nykyään ja kaikki englanniksi, niin miten sitten itse osaa kirjoittaa ”puhdasta suomea” ja karsia niitä englannin vaikutteita sieltä. Joskus kun vaan joku lause nousee englanniksi mieleen, ja sitten huomaattaan yrittää sen runnoa suomeksi sellaisenaan... Pelottavaa miten nykyään ajattelee vähän sekaisin suomea ja englantia, ei varmaan yhtään auta, että unissanikin puhutaan sellaista ihanaa suomi-englanti-sotkua. :D Yleensä vielä englantipainoitteisesti niin, että suomeksi tulee vaan jotain kummallisia sivulauseita sinne tänne. Huomannut aina joskus herätessä, kun miettinyt jotain unien viimeisiä lauseita ja tajunnut, että ei ne ihmiset ehkä oikeasti olisi ihan noin puhuneet... Eli kyllä, todellakin parempi edes kirjoittaa suomeksi.

Suomessa häiritsee ehkä myös tietty kulttuurisidonnaisuus, tai siis totta kai kaikki kielet pohjautuu historiaansa ja sinne minne ne ovat kehittyneet, mutta englantikin kuitenkin on niin laajalle levinnyt ja tietyllä tapaa universaali tätä nykyä. Suomea kun taas ei oikeastaan muualla kuin Suomessa puhuta, joten se on aika tiiviisti näihin oloihin ja tänne kuuluva kieli, ja sitten kun itsellä tapahtumapaikkana on pääsääntöisesti muu kuin Suomi tai ylipäätään todellinen maailma.. Joskus häiritsee, että voiko esimerkiksi jotakin tiettyä sanaa käyttää, vai kuulostaako se täysin naurettavalta irrotettuna ”luontaisesta ympäristöstään”. Vaikka joku tapa sanoa jotakin ei ehkä edes suoraan olisi sidottu Suomeen tai suomalaisuuteen, niin sitten kuitenkin saattaa miettiä, että sanoisiko ne siinä fiktiivisessä ympäristössä kuitenkaan samalla tavalla.

Puhekieli ja dialogi on sitten taas sama ongelma vielä suurempana. :D Joskus tekisi mieli kirjoittaa vapaampaa ja rennompaa ja realistisempaa dialogia, ja silloin yleensä todellakin tahtoisi kirjoittaa englanniksi. Suomessa kirjakielen ja puhekielen ero on niin iso ja puhekieli taas vaihtelee niin paljon asuinpaikan mukaan... Ja murteet nyt viimeistään on niin aikaan ja paikkaan sidottuja, että tuntuisi äärimmäisen keinotekoiselta siirtää niitä mielikuvitusmaailmoihinsa. Enkä oikeasti edes osaisi matkia yhtäkään murretta dialogia varten, eikä kyllä tuo stadin slangikaan onnistu. Mutta kun jo ihan kevyen puhekielisyyden kanssa joutuu tekemään näitä murreratkaisuja. Enkä sitten vaan millään osaa kirjoittaa fiktiivistä hahmoa fiktiivisessä ympäristössä sanomaan mä ja sä, kun se jo tietyllä tapaa aika rajusti leimaisi niitä hahmoja ja mieluummin vältän sitä. Sama tietysti murteissa muissakin kielissä, mutta suomessa korostuu tietysti kun on itse suomalainen, ja murteiden alueetkin on kuitenkin suhteessa niin pieniä ja paikallisia.

Pitää sitten vaan yrittää tasapainoilla kirjakielen ja luontevuuden välillä, ihan hyvin se on tähän asti sujunut. Lähinnä vaan joskus ärsyttää, jos suomeksi joutuu näkemään sen vaivan, että miettii miten jonkun asian saisi sanottua luonnollisemmin ja vähemmän jäykästi, kun taas englanniksi voisi vaan suoraan kirjoittaa mitä halusi sanoa.

Tykkään kuitenkin suomesta kaikkine kummallisuuksineen ihan liikaa että sen hylkäisin. <3 Olen ehdottomasti sitä mieltä, että suomeakin voi kirjoittaa tyylikkäästi ja kauniisti, ja mielelläni haluaisin sinne asti vielä jonain päivänä päästä.

p.s. Saako vahingossa syntyneet tappopitkät viestit anteeksi, jos väittää harjoittelevansa NaNoWriMoa varten...?

Olen samaa mieltä. Suomen kieli kuitenkin on se työkalu, jota olen eniten käyttänyt ja jonka terää olen hionut siitä asti, kun ekaluokkalaisena tajusin, että aivan koulumme vieressä oli kirjasto.
Sanamäärää ei todellakaan ole vaikea saada täyteen edes suomen kieliopilla. Omakohtaista kokemusta on sekä suomeksi että englanniksi kirjoittamisesta, kotimaista käyttäen 50 000 sanaa tuli täyteen jopa pari päivää etuajassa. Oma kieli vain on niin...helppo. (Ja sen avulla tarinan saa täyteen hauskoja sanaleikkejä tai palindromeja, joita rakastan yli kaiken...) Olisikohan tämä taas jokin sukupolvikysymys? Englanti on niin coolia ja kaikki puhuu sitä (vaikka sitten paksulla aksentilla -tämä tuli kuultua viikonlopun kansainvälisessä opiskelijakonferenssissa) jne.?

(Haaveissani muuten on että joskus osaisin ruotsia tarpeeksi hyvin NaNottamiseen. Se kuitenkin on "isänkieleni", vaikka kotona puhuttiinkin aina vain suomea... Joten tuskinpa tulee tapahtumaan.)

Noh, meikäläisellä se on suomi, ei siitä ole koskaan ollut mitään kysymyksiä. Kaiken hyvän lisäksi vielä opiskelen kyseistä kieltä yliopistossa, niin olisi hieman outoa kirjoittaa englanniksi jotain noin pitkää. Ja lisäksi... olen hyvä englannissa, ulkomaalaiseksi, mutta ainoastaan omaa äidinkieltäni minä osaan niin hyvin, että uskallan luoda sillä minkään asteista kirjallisuutta. Englannissa juuttuisin vain turhaan miettimään jotain kielioppijuttuja tai sitä, kuuluuko tuo prepositio tai vastaava todella tuohon vai olisiko siinä parempi joku toinen. Suomea voi vain kirjoittaa sen suuremmin miettimättä...

Ja ei minulla ole koskaan ollut mitään ongelmia luoda kaunokirjallisuutta suomeksi, kuten joilla kuilla näyttäisi olevan vaikeutena. Toki omaankin korvaani englanti on jotenkin dramaattisempi kieli, ja sillä olisi ehkä parempi kirjoittaa tunnerikkaita kohtauksia, mutta kyllä suomestakin saa irti todella hyvää dialogia, korvia hivelevää kuvailua ja kaikkea muutakin. Se on tottumuksista kiinni ja siitä, mille on altistanut itsensä. Tietysti, jos lukee enimmäkseen englanniksi, sitä on myös helpompi kirjoittaa, ja toisinpäin.

Mutta joo... ei auta pettää omaa pääainettaan, lähdetään nyt siitä. *vino hymy*

Nano 2006 - Hiljaisuuden kellot (46 238 sanaa)
Nano 2007 - Satamapoika (17 143 sanaa)
Nano 2009 - Tummien siipien kaupunki

Suomeksi kirjoitan niin kuin aina aikaisemminkin, siinä ei oikeastaan paljoa ratkaistavaa ole. Suomi on minun kirjottamiskieleni ja samalla se kieli, jonka läpi maailmaa katselen, ja pidän siitä kaikkine yhdyssanahirviöineen ja tiettyine jäykkyyksineen. Ehkä minulla on myös pienen pieni pakkomielle todistaa kaikille epäilijöille, että suomeakin voi kirjoittaa kauniisti.

Olisi ihana osata kirjoittaa suomeksi, mutta valitettavasti mun kohdalla se ei oikein toimi. Ulkomailla asustelun takia englanti on se vahvempi kieli. Ja koska lukijakunta on kaikinpuolin enemmän ulkomaalaista, niin suomeksi kirjoittamalla en kommentteja kavereilta tekstiin saisi. Kirjoitin ekan tarinani kyllä suomeksi, mutta teksti oli tökköistä ja erittäin kuivaa. Ja Nanossa kun tarkoitus on kirjottaa nopeasti ja paljon niin englanti on se luontevampi. Ehkä vielä joku vuosi sen tarinan voisi kirjoittaa suomeksikin. Kääntää sitten eng kieliselle lukijakunnalle jos haluaa. Mutta ei tänä vuonna. :)

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
2004: She ~ failure
2005: Escape ~ failure
2006: When Luck Runs Out ~ WINNER!
2007: Blade Cuts Deep ~ WINNER!
2008: Underworld Rising ~ WINNER!
2009: Death of it all ~ remains to be

Siitäkin huolimatta, että yhdeksännen luokan päättötodistuksessa komeili englannista 10 ja sain peruskoulussa kahtena lukuvuonna (6. & 9. lk.) kirjastipendin, kirjoitan tänäkin vuonna novellini suomeksi. Syy on se, että vaikka olenkin hyvä englannissa, sanavarastoni on kaukana siitä mitä suomeksi osaan enkä viitsisi sanakirjan kanssa kirjoitella: etenkin asioiden kuvailu kärsisi tästä ja pahasti, ja asioiden kuvailu taas on yksi parhaimpia puoliani mitä kirjoittamiseen tulee.
Eli suomeksi mennään, nyt ja ainakin seuraavat neljä vuotta (ellei OLL ole jo mennyt nurin siihen mennessä). Katsotaan sitten lukion jälkeen jos tilanne olisi toinen...

(On kuitenkin sellainen pieni ongelma, että novellia ja etenkin repliikkejä suunnitellessani ajatukset menevät aika ajoin englanniksi suomen sijasta, mikä tuottaa turhankin paljon hankaluuksia kun kunnollista käännöstä ei tule mieleen sitten mitenkään. Nytkin yritän miettiä kunnollista käännöstä eräälle repliikille ilman, että sen vitsi hukkuu matkan varrelle.. Onko kenelläkään muulla vastaavaa ongelmaa kielten kanssa?)

Ihan asian vierestä vain... Olen ihmetellyt sitä, miksi nimenomaan suomalaiset pitävät ¨suomen kieltä jotenkin rumana ja kangertelevana. Muun maalaisilta olen lähinnä kuullut positiivisia kommentteja kielen sulavuudesta ja "virtaavasta pehmeydestä" (johtunee pitkistä vokaaleista ja diftongeista, joilla kovat konsonantit on oiva naamioida). Tuskin Tolkienkaan ihan silkasta piruilunhalusta valitsi suomen haltiakielensä perustaksi. Ehkä kukaan ei tosiaan ole profeetta omalla maallaan.
Saksassa tosin porukat esittivät parin tuopillisen jälkeen epäilyksensä siitä, että huijaamme heitä ja puhumme oikeasti silkkaa siansaksaa (heh heh), koska ei missään oikeassa kielessä voi olla niin paljon vokaaleita... :D

Kolmas vuosi nanoilua ja kolmas kerta englanniksi... olin ensin aikonut kokeilla suomea tällä kerralla mutta ajattelin englannin olevan loppujen lopuksi helpompi vaihtoehto, koska marraskuusta on tulossa edellisiä kiireisempi. Opiskelen pääaineenani englantia enkä varmaan vuosiin ole lukenut kaunokirjallisuutta suomeksi, harvemmin kirjoittanutkaan, joten se tulee luontevammin.

Suomi on todella kaunis kieli ja varsinkin viimeisten kahden vuoden aikana ulkomaisten tuttujen kanssa puhuessa olen huomannut, kuinka paljon äidinkieltä arvostan. En usko, että suomeksi kirjoittaminen olisi minulle kovin vaikeaa, lähinnä kirjoitan englanniksi koska se tukee ihan opintojakin, paremminhan oppii kirjoittamaan kirjoittamalla. Mutta ehkä ensi vuonna sitten...

En ole vielä päättänyt tänä vuonna. Itselläni riippuu vain ja ainoastaan aiheesta.

Aiemmat nanoni ovat olleet hörhöilyä sellaisesta aihepiiristä, johon englanti sopii luonnostaan. Silti, fiktiota on tullut kirjoitettua vuosien mittaan kummallakin aika läjä, ja kun samalla on tullut tehtyä kääntäjän hommia sivutyönä, englanti tulee kyllä ihan yhtä helposti, ja sitä on hauska vääntää kieli poskessa. Silti, suomi äidinkielenä ja hienona sellaisena kutkuttaa, etenkin koska se on jäänyt vähän paitsioon viime aikoina.

Saa nähdä. Jos saan itsestäni irti yhtään vakavamman aiheen viimein, se on todennäköisesti nimenomaan suomea.

Totta. (Piruilunhaluinen Tolkien on muuten kumman hulvaton ajatus tähän kellonaikaan) Positiivisten kommenttien lisäksi on kyllä tullut paljon vinoilua silkasta omituisuudesta, mutta ehkä sen voisi kierosti laskea plussaksi myös... :p

Väittäisin suomalaisten kielteisen asenteen kieleensä johtuvan lähinnä siitä, että millaiset mielikuvat ihmiset poimivat kun vertailevat kieliä mielessään. Suomi on se kieli, jota arjessa usein puhutaan ja kirjoitetaan miten sattuu, kunhan viesti menee perille ja mahdollisimman nopeasti vähällä vaivalla. Liian lähellä olevia itsestään selviä asioita ei myöskään koskaan osaa arvostaa tarpeeksi, vaan helposti alkaa arvostelumielessä muistella kangertelevaa ja rumaa suomea. Kyllä, suomesta varmasti saa kamalaa, rumaa ja tönkköä, kuten ihan mistä tahansa muustakin kielestä. Ja varmasti ihan mitä tahansa kieltä voi puhua ja kirjoittaa myös ilmavan sulavasti ja aistikkaasti, omalla tavallaan. (Vaikka suomi tietysti onkin ihan poikkeuksellisen kaunis kieli ;) )

Sen sijaan englannin kauneutta arvostellessa on helposti vähän kohteliaan vieraskorea, eikä mieleen ehkä ensimmäisenä tule jotkut rumat tönköt lauseet jostain mainoslehtisistä tai paksulla aksentilla mongerrus ja riittäähän niitä natiiveja puhujiakin, jotka eivät kieltänsä osaa ainakaan kirjoittaa millään määrin imartelevasti. Sen sijaan sitä ajattelee kirjallisuutta, musiikkia ja omia positiivisia tuntemuksia kielestä, joka kuitenkin on väistämättä niin iso osa elämää nykyään. Vähän kuin ajattelisi ruumiillistuneen suomen kielen kotivaatteissa röhnöttämässä sohvalla väsyneenä pitkän työpäivän jälkeen ja englannin taas viimeisen päälle laitettuna juhla-asussa jossain mielenkiintoisessa tilaisuudessa keskustelemassa älykkäästi, ja sitten kysyttäisiin kumpi on viehättävämpi. :D Reilu peli. Ja ainahan se ruoho on vihreämpää siellä aidan toisella puolella. Vieraasta kielestä ei myöskään pieniä epätäydellisyyksiä niin helposti huomaa ja eksotiikka viehättää ja antaa paljon anteeksi. Enemmän illuusio paremmuudesta kuin muuta.

Tietysti myös se, että vaikutteita imee väkisinkin etenkin jos on paljon tekemisissä englannin kanssa, ja tietenkään suomi ei toimi jos sitä yrittää käsitellä kuten englantia ja se on turhauttavaa, totta kai englanti toimii englanniksi paremmin kuin englanti käännettynä suomeksi. Pitäisi varmaan ihan tietoisesti yrittää altistaa itseään enemmän "hyvälle suomelle" ja yrittää taas vaihteeksi lukea joskus jotain suomalaistakin... *köh*

Parastahan tässä on se, että sekä suomi että englanti ovat käsittämättömän hienoja kieliä. Kuten myös ruotsi ja ranska (ja varmasti lukemattomat muut kielet, joita en koskaan opi niin hyvin että osaisin niitä todella arvostaa). Kaikissa niissä on se joku oma viehätyksensä, jota ei oikein osaa selittää eikä voi siirtää mihinkään muuhun kieleen ja kaikissa omat vahvuutensa ja heikkoutensa ja omituisuutensa. Sinänsä ihana olla suomalainen, kun väkisinkin oppii tuntemaan useamman kielen. Itselle jotenkin hassu ajatus, että oikeasti ymmärtäisi ja osaisi ajatella kaiken vain ja ainoastaan sillä yhdellä kielellä. Olen monesti ajatellut, että vaikka tietyllä tapaa olisi niin helppoa ja hienoa jos englantia osaisi äidinkielenään, niin olisihan se köyhää, jos ei joutuisi elämässään oikeasti käyttämään kuin yhtä kieltä...

^Juuri näin!

Eli kirjoitan ehdottomasti suomeksi :) Ehkä niiden, jotka valittavat äidinkielensä kömpelyyttä (oli kieli sitten mikä tahansa), kannattaisi erityisesti kirjoittaa juuri sillä, että voisivat tehdä jotain asiaintilan parantamiseksi... Kaikki kielet ovat upeita, mutta en katso osaavani muuta kuin suomea niin hyvin, että pystyn ilmaisemaan itseäni niin täydellisesti kuin se edes on mahdollista. Vieraita kieliä opiskellessa tajuaa, miten vähän sitä raapaisee toista kulttuuria, ja miten pitkä matka on kielestä kieleen.

Sanamäärän kannalta tietysti olisi parasta kirjoittaa juuri englanniksi, ja ruotsikin olisi suuri edistysaskel. Saksan tai venäjän kanssa menisi miltei hitaammin kuin suomen :P

Ehdottomasti suomeksi.
Vaikka englanniksi tuleekin jonkun verran luettua, kielitaitoni ei missään nimessä riittäisi englanniksi kirjoittamiseen. Lisäksi olen viime vuosina suorastaan rakastunut suomenkieleen, ja kun sen kanssa operointiin on käyttänyt julmetusti aikaa, kaikkiin sen "tönkköyksiinkin" tottuu ja niistä alkaa löytää erilaisia mahdollisuuksia. Olen vahvasti sitä mieltä, että se on vain asennekysymys. Ja vaatii harjoittelua.

Kyllä minustakin englanti on joskus ollut paljon suomea "jalompi" kieli, vaikka en itse sillä milloinkaan kirjoittanut. Myös hahmojen nimeäminen taisi vaikuttaa asiaan hirveästi, suomalaiset nimet vain jotenkin olivat niin kauheita ja rumia ja arkisia. Nyt niihinkin on alkanut tottua ja jopa ihastua. Kun en ole kauheasti suomalaista kirjallisuutta lukenut, niin hommassa taitaa nyt olla mukana myös sellaista uutuudenviehätystä. Tuntuu kaikki jannet ja eevat vierailta ja jännittäviltä ;)

Suomeksi, tietysti. En osaa edes kuvitella kirjoittavani englanniksi, sillä sanojen ja lauseiden assosiaatiot ovat sillä kielellä niin paljon heikommat kuin suomeksi. Edes lähelle natiivienglantilaista en pääse koskaan ja siksi englanninkielisistä teksteistäni huomaa jo aloituskappaleesta, ettei kirjoittaja ole natiivi.

Luulen, että syy tähän on se, että äidinkieltä käyttäessä on paljon herkempi kaikenlaisille hienovirityksille ja siten paljon pienemmät asiat saavat tekstin tai puheen "tökkimään". Näin ainakin itselläni, esimerkiksi biisien sanoituksissa - suomenkielisten sanoitusten suhteen on paljon, paljon krantumpi ja sitten, jos ne iskevät, niin ne iskevät ihan suoraan selkärankaan.

http://mkoskim.drivehq.com

Apua, tarvitseeko sitä päättää etukäteen? :D

Luulenpa oman kielivalintani määrittyvän todellisuudessa vasta marraskuun ensimmäisenä päivänä, kun avaan openofficen ja lähden kirjoittamaan. Mikäli itseäni yhtään tunnen, huomaan marraskuun lopussa kirjoittaneeni osan luvuista suomeksi ja osan kappaleista englanniksi - sama se on, millä kielellä tuottaa, kunhan tuottaa jotain lukukelpoista (tai ainakin jotain editointikelpoista, itselläni nämä kriteerit ensimmäisen oikean nanon suhteen eivät pakota saamaan aikaan julkaisukelpoista materiaalia). Siitä voi sitten editointivaiheessa kääntää koko tekstin jommallekummalle kielelle, tai miksei molemmillekin.

Tosin, jos tämän hetken päätökseni pitäisi, lopullinen nanoni olisi todennäköisesti kirjoitettu suomeksi lukuunottamatta dialogia, jonka kirjoittanen englanniksi. Englanniksi kun dialogi tuntuu luonnistuvan helpommin tai ainakin vähemmällä itsekritiikillä - suomeksi niiden replojen pitäisi aina olla täydellisiä ja sisäistää kolmetoistaosaisen romaanin verran asiaa yhteen virkkeeseen.

Mutta saa nähdä, saa nähdä.

Where was I when I needed myself the most?
~*~

Cups of tea (or other drinks with caffeine) drunk while nanoing: 19
Darepoints received: 13
Words asked & used in text: 27

Koko NaNoWriMon ideahan on tosiaan vaan KIRJOITTAA ja olla huolehtimatta siitä mitä ja miten kirjoittaa. Henkilökohtainen kunnianhimo on luonnollisesti eri asia, mutta valmista julkaisukelpoista materiaalia kuukaudessa tavoitellessaan tuskin saa aikaiseksi muuta kuin hermoromahduksen itselleen. :D

Oma tavoitteeni on pitää hauskaa ja saada aikaan jotain editointikelpoista, mutta ensisijaisesti pitää hauskaa ja nauttia kirjoittamisesta ja saada kirjoitettua tarina, jota tuskin muuten koskaan saisin ulos. (Ja josta näillä näkymin tulee niin omituinen, ettei kukaan suomalainen kustantaja edes harkisisi sen julkaisemista, ei edes vaikka jos se olisi niin upea, että ansaitsisin jonkun nobelin tai vähintään Finlandia-palkinnon :D) Eli tärkeintähän on järjestää sanoja uuteen järjestykseen ja luoda jotain, oli ne sanat sinne ihan mitä kieltä vaan. (Viime vuonna multa lyötyi myös hienoja pätkiä, jotka ei kyllä missään nimessä olleet yhtään mitään kieltä, mutta hei...! Oli niillä tarkoituskin! Oikeasti!)

Ja kun on NaNoWriMoon pakottanut itsensä tuottamaa tekstiä, pitäisi olla helpompaa löysätä itsekritiikkiään muissakin projekteissa edes sen verran, että pääsee ensimmäistä lausetta pidemmälle.

Omat mielipiteeni tässä ketjussa ovat lähinnä olleet yleisellä tasolla, ei niinkään NaNoWriMoon liittyen. Tietysti ne omat yleiset linjat vaikuttaa tähänkin kielivalintaan, mutta siis oikeasti musta on hirveän hienoa, jos ihmiset saa 50 000 sanan tarinan kuukaudessa aikaiseksi, oli se ihan millä kielellä raapustettu. Kielivalinnat ja suomen kielen kenkkuus ja hienous ja muu on kuitenkin kiehtova aihe, josta mielellään vaihtaa ajatuksia. :)

Heh! Mun suunnitelmat on kyllä usein myös kaksi tai kolmikielisiä ja itse tarinaan saattaa englannin lisäksi väliaikaisesti päästä joku suomen tai ruotsinkielinen sanakin.

Pitää vielä lisätä, että minustakin suomi on hieno kieli, just erityisesti kun pystyy vähän niinkuin helpommin kehittämään uusia sanoja, tai siis käyttää niitä erikoisemmassa muodossa tai yhdistellen, kuin monilla muilla kielillä. Mulla se on myös se dialogi joka tuottaisi ongelmia. Varsinkin kun, kuten jo sanoin, olen suomenruotsalainen, eli olen kirjoitellut koulussa jo enemmän ruotsiksi, vaikka tieteellistä tekstiä on yliopistolla tullut väsättyä lähes vain suomeksi (ja tuntuu että ruotsi ruostuu kun ei sitä puhu ja kirjoita niin paljon enään), ja olen lukenut vähemmän romaaneja suomeksi kuin muilla kielillä. Tuntuu, että en yhtään tiedä pitäisikö kokonaan pitäytyä kirjakielessä vai ei ja miten sen dialogin saa sujuvaksi. Mutta minusta olisi, kyllä jotenkin kiva kirjoittaa kuvauksia suomeksi, eli jos joskus kirjoitan jotain ihan ilman dialogia niin ehkä sitten...

Mutta hienoja kieliä siis kaikki. :) En tiedä tuliko oikeastaan sanottua mitään uutta vai vain toistettua itseäni ja muita :P

Tää on jännä tää dialogiongelma, sitä tuntuu niin kovin monella olevan. Se johtuu varmaankin siitä, että me ite puhutaan niin eri tavalla kuin mitä kirjakieli on, ja kun ollaan totuttu siihen että puhe kuulostaa tietynlaiselta niin kirjakielistetty "puhe" vaikuttaa kankealta ja vieraalta.

Mutta kyllä se dialogi ihan hyvin kuulkaa toimii kirjakielelläkin, vaikka kuinka joku katukolli sitä olisi puhumassa. Luettu teksti on luettua tekstiä, ei kuunneltua (paitti jos on tietty äänikirja), sillä on ihan oma logiikkansa.

Nano09: Juoksijat
Nano08: Horjuva sirkus (50138 words)
Nano07: Horjuva sirkus (50010 words or so)
Nano06: Horjuva sirkus (50001 words)

Let's encourage him until he hurts himself!

Suomeksi kirjoitan taas kuten kaksi edellistä vuottakin olen menestyksellä kirjoittanut. Syyni käyttää suomea on oikeastaan kaksiosainen. Ensimmäinen syy on se, että mielestäni suomenkielinen teksti on parhaimmillaan upeaa, ja suomi on yksi maailman kauneimmista kielistä, jos sitä vain osaa hyödyntää tarpeeksi hyvin. Toinen syy on luonnollisesti se, että englanti on ainoa kieli, jota suomen lisäksi yhtään sujuvasti käytän, enkä todellakaan osaa kirjoittaa englanniksi yhtä hyvin. Unelmanani olisi saada englannintaidot sellaiselle tasolle, että voisin fiktiivistä (tai vaikka akateemistakin) tekstiä kielellä luoda, mutta aloitan sellaisen harjoittelun kyllä lyhyemmillä teksteillä kuin nanolla. Niin helppoa kuin englanniksi olisikin saada suurempi sanamäärä täyteen vähemmällä uurastuksella, minulla se menisi luultavasti niin, että joutuisin editoimaan koko ajan ja etsimään sanakirjoista sanoja ja googlettamaan oikeita kielioppisääntöjä tiettyihin tilanteisiin ja tämä kaikki ajattelu tappaisi tietyllä tavalla minulta nanon idean. Enkä todellakaan saisi englanniksi tekstiin kaikkia vivahteita, joita suomenkieliseen tekstiini väkisinkin tuntuu tulevan. Paljon järkevämpää minulle on vain käyttää suomea, joka mahdollistaa minulle kaikenlaisten ajatuksenvirtahärdellipätkienkin kirjoittamisen. :)

Toki englanniksi olisi kivaa kirjoittaa niin saisi "kansainvälisille markkinoille" tekstiä, mutta mieluummin nyt ensin suuntaan tekstini suomenkieliselle yleisölle. Kaikki tähän mennessä nanoani lukemaan lupautuneista kuitenkin osaavat suomea, joten tällä mennään.

Kirjoitan ehdottomasti suomeksi. Varmaan pystyisin kirjoittamaan englanniksi jotakin, mutta en halua edes kokeilla. Pidän kielten opiskelusta ja eri kielistä todella paljon, mutta suomi on se oma kieleni, jota haluan käyttää niin paljon kuin mahdollista. Vaikka luen ja ajattelen paljon myös englanniksi, suomella pääsee kuitenkin paljon pidemmälle.

Kiintoisaa, kuinka moni kokee suomenkielisen dialogin kirjoittamisen vaikeaksi. Itselläni ei ole koskaan ollut mitään ongelmaa dialogien kirjoittamisessa. En mene vannomaan, että kaikki kirjoittamani dialogit ovat hyviä, mutta kyllä niistä aina pienellä muokkauksella kelvollisia saa.

Mitä, apua, lukeeko joku sen, mitä saa aikaiseksi?!? Itse ajattelin vetää vain puhtaalla tajunnanvirralla... Tavoitteena ei ole saada mitään lukukelpoista, mutta toivon mukaan jotain editoitavaa materiaalia...

http://mkoskim.drivehq.com