Excerpt: Sillanrakentajan viimeinen lahja

Kellotornin ja kieppuvan huvipuistolaitteen yllä paksu pilvikerros kertyi tummiksi muodostelmiksi. Pilvikuvioiden reunat olivar terävät, ja sinisävyinen ukonilma välähteli niiden takana saaden ne näyttämään muhkuraiselta ruusulasilta. Tivolijumputuksen takana sateen, tuulen ja ihmisten äänet olivat tyhjiä, kuulumattomissa, kuin odottaen henkeään pidätellen sähkönpurkausta, joka teki tuloaan. Aavan silmiä alkoi särkeä maiseman värikylläisyys, teräväreunaisuus ja jatkuva liike. Huvipuistolaitteen esiin heilahtelevat istuimia kannattavat rautaiset rakenteet oli maalattu niin kirkkaiksi, että ne alkoivat tehdä hänen silmissään edestakaista liikettä, värähtelyä, jättää vapisevia haamukuvia verkkokalvolle. Hän kuvitteli ihmishahmon lennähtävän korkealta kaaressa maahan, ja kuvitelma tuntui niin elävältä, että hänen oli hierottava silmiään. Kun hän avasi ne jälleen, salama iski.