Excerpt: Maurimyrsky

Myrskyn Harri muisti etäisesti. Hän oli istumassa Tuiran lähiökapakassa ja ajautui puolituttuun miesporukkaan, kun se nousi. Porukassa tapahtumaa tuskin huomattiin, sillä juuri tuolla hetkellä väiteltiin riitaisasti. Taivas muuttui hetkessä yötäkin tummemmaksi, musta repi pinkin auringonlaskun, kaukaa kajahtivat ukkosen äänet. Myöhemmin, myrskyn kerätessä voimiaan täyteen mahtavuuteensa Harri oli jo sammunut. Hän nukkui maton päällä pienessä likaisessa yksiössä ja tunsi unen läpi, kuinka joku kaiveli tupakoita hänen taskustaan tai horjahti päälle. Samaan aikaan myrsky kaatoi puita, satoi alikulkutunnelit polviveteen asti täyteen ja lennätti kattoja tuuleen, ahmi ne ammottavaan kitaansa.